Habitus (2014–17)

Habitus (2017) Adobe_PDF_Icon_svg
for orchestra (2222/2200/10/8-6-5-4-3); Flute (doubling piccolo), Alto Flute (doubling piccolo), Oboe, English Horn, Clarinet in Bb, Bass Clarinet, 2 Bassoons, 2 Horns in F, Trumpet in Bb, Trumpet in C, Percussion (timpani, marimba, tubular bells, gran cassa), strings (8-6-5-4-3)
Duration: 12′
Commissioned by Tapiola Sinfonietta
Distributor: Music Finland
Fp. Tapiola Sinfonietta, cond. Mario Venzago, Musica nova Helsinki 2017, Espoo (Finland), 9 February 2017


(in case the player above is not working, click here to go hear the music for free over at SoundCloud.com, using your browser.)

Habitus (2014–17)

Orchestra as body. A living, breathing body in space, consisting of humans and instrumental sounds. The limits and limbs of the body. Its pain spots, the comfortable positions. Body changing through time or in relation to its surroundings, such as when falling down, under stress, being seated, or kept waiting. Holding your breath, or breathing deeply. Body’s rhythms. The corporeal-empathetic emotional knowledge carried by sound.

The body’s non-verbal messages and demands. Oxygen. Movement. Repetition. Streching. Nerves, tissues. Even memories and fears in a fibre somewhere. Beethoven and Sibelius in its muscle memory. The bodily concept of time and, through it, the body’s relationship to the wild nature which birthted it and the back of which it is living on. One body seen as a part of a larger body. Or consisting of many bodies, as a culturally-societal body. Concreteness instead of the speculative.

Oh, and of course power. Deliberately affecting the body. An example: relieving an ongoing stress reaction by hitting the so-called vagal break of the parasymphatetic nervous system – by consciously extending the exhale.

Composing means affecting at least one body. In me, these thoughts produced a kind of sculptural-meditative undulation, in which the rhytmic profile or “leitmotif” that gains momentum, is, in simplified form: 3–(hold)–6–(hold). This rhytmic theme is repeated, not only as a breathing rhythm in real-life fear management or even hate management training, but also in the approximate durations of certain uttered ambiguous Finnish word pairs that may be associated with inhaling and exhaling, such as ‘luo – luota’ (‘to – from’ / ‘create – trust’) and ‘syvään – ääneen’ (‘deeply – into sound/out loud’). Music begins where words end, but one can always let different frameworks coexist, side by side or within each other, as I’ve tried to do here.

Habitus (2014–17) was commissioned by Tapiola Sinfonietta, the best symphonic body of the city where I grew up, and was designed to be premiered in a Musica nova Helsinki 2017 concert – it is dedicated to everyone involved with this.

© 2017 Jarkko Hartikainen

Orkesteri kehona. Ihmisistä ja soitinäänistä muodostuvana hengittävänä kehona tilassa. Kehon rajat ja raajat. Niin kipupisteet kuin mukavatkin asennot. Kehon muutokset ajan kuluessa tai suhteessa tilaan, kuten vaikkapa kaatuessa, rasituksessa, istuessa, odottaessa. Henkeä pidättäessä, syvään hengittäessä. Kehon rytmit. Äänestä välittyvä kehollis-empaattinen tunnetieto.

Kehon sanattomat viestit ja vaatimukset. Happi. Liike. Toisto. Venytys. Hermot, kudokset. Muistot ja pelotkin siellä jossakin säikeessä. Beethoven ja Sibelius kehon lihasmuistissa. Kehollinen aikakäsitys ja sitä kautta kehon suhde ympäristöönsä, siihen villiin luontoon, josta se on syntynyt ja jonka selässä se elää. Yhden kehon näkeminen toisen, suuremman, osana. Tai useammasta koostuvana, kulttuuris-yhteiskunnallisena kehona. Konkreettisuus spekulatiivisuuden sijaan.

Niin ja tietenkin valta. Tietoisesti kehoon vaikuttaminen. Esimerkki: stressitilan helpottaminen parasympaattisen hermoston ns. kiertäjähermon jarrua painamalla – eli yksinkertaisesti uloshengitystä tietoisesti pidentämällä.

Säveltäminen on vähintäänkin yhteen kehoon vaikuttamista. Minussa nämä ajatukset tuottivat tietynlaista veistoksellis-meditatiivista aaltoilua, jonka “päämotiiviksi” nouseva rytminen profiili on yksinkertaisesti esitettynä, esimerkiksi: 3 (tauko) 6 (tauko). Tämä rytmiteema toistuu, paitsi ihan oikeassa pelon- ja jopa vihanhallintakoulutuksessakin käytetyssä hengitysrytmissä, myös esimerkiksi ääneen lausutuissa, sisään- ja uloshengitykseen liittyvinäkin nähtävissä sanapareissa, kuten vaikkapa ‘luo – luota’ tai ‘syvään – ääneen’. Musiikki alkaa sanojen jälkeen, mutta ainahan eri suhteistoja (eräänlaisia kehoja nekin) voi asettaa elämään rinnakkain tai sisäkkäin, kuten olen tässä yrittänyt tehdä.

Habitus (2014–17) on kasvukaupunkini parhaan sinfonisen kehon Tapiola Sinfoniettan tilauksesta syntynyt orkesterikappale, suunniteltu tässä Musica nova Helsinki -festivaalin osana olevassa konsertissa esitettäväksi – ja on kaikille tähän liittyville kiitoksin omistettu.

© 2017 Jarkko Hartikainen

Jarkko Hartikainen: Habitus (2017) for orchestra from 現代音楽 on Vimeo.