Torus (2004) for organ

Torus (2003–04)
organ
1. Prelude – Fugue, 2. Scherzo – Cadenza – Fugue, 3. Chorale – Postlude
Duration: 16′
Distributor: Sulasol
Fp: Jan Lehtola, Espoo, August 24, 2005

This recording is from a performance of the first movement as performed by organist Robin Walker on 1 November 2008 in St. John the Evangelist (Islington) in London during the Annual Festival of New Organ Music (AFNOM) 2008:

A ‘torus’ is a convex molding at the base of a classical column. Analogy to ‘Torus’ (2003–2004), my first large work as a composition student is clear: solid base to my compositional knowledge and craftmanship. Erudition and stability are commonly associated with counterpoint, as is the organ as an instrument, so it’s natural for the compositions’ two first movements to end with a fugue.

The first movement, Prelude – Fugue, is a calming process. The nervous, jumpy prelude becomes gradually more singing and composes itself, as it were, into a solemn fugue. The second movement goes seemingly into the opposite direction. It’s a capricious scherzo that builds up into a lunatic cadenza suddenly becoming a joyful, virtuosic double fugue in tempo presto. The third and final movement is a set of harmonic and registral variations on an original choral theme. Between and through the choral variations another material gains momentum. It progresses first from reconciled to announcing before becoming what is nothing else than the beginning of the first movement.

Hence the work is not only torus round, but like a Möbius Ring having the seemingly opposite surfaces becoming one straight line, one unity.

© Jarkko Hartikainen (2005)

Antiikin rakennustaiteen pylväsjärjestelmissä ’torukseksi’ kutsutaan yleensä pylväiden juurella, aivan tyvessä sijaitsevaa poikkileikkaukseltaan (puoli)ympyrän muotoista rengasta. Tässä näkyy tietty analogia urkuteokseeni Torus (2003–2004), sillä se on kisällitöistäni laaja esikoinen, siis vankka perusta sille pylväälle, joka on oleva tietoni ja taitoni säveltäjänä. Oppi ja vankkuus liitetään usein kontrapunktiin, samoin kuin urut soittimena, joten on luonnollista, että sävellyksen kolmesta osasta kaksi ensimmäistä huipentuu fuugaan.

Ensimmäinen osa rauhoittuu hermostuneen tulisesta preludista asteittain hartaaseen laulullisuuteen, toinen järjestäytyy oikukkaan scherzon ja mielipuolisen kadenssin jälkeen nopeaan ja itsevarmaan, tehokasta neliraajatyöskentelyä vaativaan kaksiteemaiseen ilotulitukseen. Kolmas osa muodostuu harmonioiltaan erilaisista koraalivariaatioista (omasta teemasta), joiden välistä ja ohi alkuun alistunut tekstuuri aukeaa julistavan kautta ensimmäisen osan alun hermostuneisuuteen. Torus loppuu alkutilanteeseensa, mikäli se nyt alku olikaan.

Teos on siis paitsi pyöreä kuin torus, myös kuin kierteisen rengasmainen Möbiuksen nauha, jonka näennäisesti vastakkaiset puolet paljastuvatkin osaksi samaa pintaa ja suoraa, samaa ykseyttä. Kokonaisuuteen voi siis halutessaan tutustua muistakin pisteistä kuin alusta lähtien.

© Jarkko Hartikainen (2005)

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s